Heilurin äärellä, sydämen ja henkisyyden polulla

Minua on aina kiehtonut se, miten paljon elämässä on sellaista mitä emme voi nähdä, mutta jonka voimme ehkä silti kokea jollakin merkityksellisellä ja ainutlaatuisella tavalla.
Intuitio, pienet oivallukset ja jokin ehkä epämääräinenkin tunne siitä, että elämässä on jotain suurempaa, ovat asioita, joiden äärelle haluan pysähtyä.
Tänään ajattelin jakaa kanssasi hieman ajatuksiani heilurin kanssa työskentelystä sekä yhteydestä, jonka sen avulla olen saanut enkeleihin ja henkioppaisiini.
Heilurista on tullut minulle rakas väline, työkalu, jonka avulla voin pysähtyä kuuntelemaan sieluni hiljaista puhetta, enkeleideni ohjausta tai henkiopastiimini neuvoja. Heiluri, tuo henkimaailman tulkki ja viestien välittäjä, tuo henkioppaani ja enkelini lähelleni ja keskusteluyhteyteen. On uskomatonta huomata, että kaikki se lempeä johdatus ja näkymätön tuki on koko ajan saatavilla. Kun vain pyytää ja avaa sydämensä kuuntelemaan.
Heilurissa on jotain hyvin kiehtovaa. Se on pieni ja yksinkertainen esine, mutta sen kautta työskentely ja kommunikointi henkimaailman kanssa avaa ovia monenlaisille oivalluksille, ajatuksille ja tärkeällekin tiedolle. Se on minulle ainakin tällä hetkellä juuri se oikea apuväline viestintään.
Heilurin kanssa on tärkeää tiedostaa, mitä tekee, miten tekee ja mitkä asiat ovat tärkeitä. Olen käynyt kurssin heilurin käytöstä, joten perusteet ja tekniikkakin alkavat olla hallussa. Oikea tieto, ymmärrys ja harjoittelu mahdollistavat heilurin oikean käytön ja kommunikoinnin puhtauden sekä sen, että viestit tulevat aina pelkästään puhtaimmasta valosta ja rakkaudesta.

Pidän erittäin tärkeänä intention asettamista. Päätän jo hyvissä ajoin etukäteen, kenen kanssa haluan tänään keskustella. Olen ehkä lähettänyt siitä toiveenkin eetteriin jo aikaisemmin samana päivänä. Usein pyydän keskusteluun mukaan henkioppaani, yhtä usein myös oman enkelitiimini, olenpa pyytänyt ohjausta arkkienkeleiltäkin. Tärkeintä on yhdistyä aina kaikkein kirkkaimpaan, puhtaimpaan ja rakkaudellisimpaan lähteeseen. Minulla on tapana joka kerta ennen keskustelutuokiota pyytää myös Arkkienkeli Mikaelin suojaus tilanteeseen, luen itselleni tärkeän rukouksen ja sitten asetun ohjaukseen lempein, kiitollisin ja avoimin mielin. Yleensä mietin etukäteen kysymyksiä ja asioita, joihin tarvitsen ohjausta ja tukea. Kynä ja paperi ovat hyvin tärkeitä työkaluja myös, kirjoitan ylös kaiken sen, mitä keskustelussa esiin nousee.
Olen saanut tärkeää tietoa henkioppaistani ja enkeleistä, jotka mukanani päivittäin kulkevat. Tiedän heidän nimensä. Tiedän, milloin he ovat tulleet elämääni. Tiedän heidän tarkoituksensa elämässäni. Olen pyytänyt ja saanut tietoa ja ohjausta omaan henkiseen polkuuni ja oppiläksyihini liittyvissä asioissa. Olen saanut tietoa jopa entisistä elämistäni. Tiedän, mikä chakrani on nyt jumissa ja miten sitä tulee hoitaa. Tiedän, mistä sielunperheeni koostuu ja keitä siihen kuuluu.
Se tietopankki, mikä henkioppailla ja enkeleillä on hallussaan, on rajaton. Kun henkisiä lakeja noudattaen asetat kysymyksen, saat yleensä vastauksen. Et ehkä sitä, mitä odotat tai minkä haluat, mutta saat juuri sen minkä siihen hetkeen tarvitset.
Rakkaiden Valonauttajien läsnäolo, lempeys, tuki ja rakkaus on käsinkosketeltavaa noissa keskusteluissa. Myös viestit ovat aina rakkaudellisia, kannustavia ja viisaita. Kaikkea ei tosin tarvitse tietää vielä tässä hetkessä, meillä ihmisillä on lupa ja tarkoituskin olla keskeneräisiä. Saa kysyä, ihmetellä ja etsiä omaa tapaansa kokea yhteyttä, etsiä ykseyden tunnetta. Kuitenkin ajatus siitä, että henkimaailma on läsnä tukien ja ohjaten, antaa luottamusta ja ihanan tunteen siitä, ettei elämän polkua tarvitse ikinä kulkea yksin.
Olisiko niin, että henkisen polun kauneus piileekin juuri siinä, että saamme etsiä, ihmetellä ja oppia? Jokainen omalla tavallamme ja omaan tahtiimme.
Tänään tiedustelin keskustelumme aluksi enkeleiltäni, mikä on viestinne minulle tähän päivään? Vastauksena sain kaksi lausetta: 'Sinä olet ihana' ja 'Ole luottavainen.' Niinpä, kiitos rakas Enkelitiimini Mynvor, Michel ja Me.
