Henkisen polun ensiaskeleet - kun sielu alkaa herätä

Minun kohdallani henkinen herääminen ei alkanut suuresta elämänmuutoksesta tai elämää jotenkin muutoin mullistavasta tapahtumasta. Se on alkanut vähitellen, kuin jokin sisälläni olisi odotellut oikeaa hetkeä. Sitten tarvittiin vähän uteliaisuutta, avoimuutta ja pieniä kokemuksia arjen keskellä. Kokemuksia, jotka saivat pysähtymään, katsomaan hieman tarkemmin ja ihmettelemään.

Aluksi monet tapahtumista tuntuivat pelkiltä sattumilta. Kunnes monet oikeaan aikaan koetut asiat, erikoiset yhteensattumat tai sopivasti tielleni osuneet merkit tai symbolit jäivät pyörimään mieleeni. Mitä enemmän aloin kiinnittää niihin huomiota, sitä enemmän halusin ymmärtää, mitä kaikkea niiden taakse kätkeytyy. Ja sitä enemmän merkkejä annettiin lisää. Opin niitä myös pyytämään ja aina pyyntöihini on tavalla tai toisella vastattu.

Ajattelen nyt, ettei universumi tunne sattumaa samalla tavalla kuin me ihmiset sen ymmärrämme. Asiat, kohtaamiset ja tapahtumat tulevat elämäämme usein juuri silloin, kun niiden aika on oikea. Me kutsumme niitä mielellämme sattumiksi, onnekkaiksi tapahtumiksi, mutta uskon niiden olevan johdatusta, tarkoituksellisia tapahtumia ja kohtaamisia elämämme poluilla.

Onko niin, että henkinen herääminen alkaakin juuri siitä, kun lakkaamme ohittamasta näitä eteemme tuotuja tapahtumia ja antaudumme tutkimaan asioita uteliaasti ja ennakkoluulottomasti? Alamme kuunnella sisintämme, tarkkailla ympäristöämme ja pohtia, voisiko elämässä olla jotain enemmän?

Minun henkinen heräämiseni on avannut oven maailmaan, jossa henkimaailman antamat merkit, enkelit ja henkioppaat ovat saaneet oman, hyvin tärkeän roolinsa ja merkityksensä arjessani. Aloittamani matka muistuttaa minua päivittäin pysähtymään, kuuntelemaan ja luottamaan 'Siihen Johonkin' vaikka tiedostan, että kaikki ei tule avautumaan ihan heti. Näinkin hätäiselle luonteelle tämä alku on ollut ja tulee myös olemaan jatkossakin, aika iso opin paikka. Johonkin olen kuitenkin nyt matkalla. Astelen luottavaisena suuntaan joka tuntuu oikealta ja turvalliselta. Jokin sisälläni on herännyt kyselemään, etsimään ja kaipaamaan syvempää yhteyttä.

Henkinen herääminen on jokaiselle omannäköisensä matka. Se alkaa usein suuren elämänmuutoksen, vaikean ajanjakson tai jonkun muun elämän ison haasteen myötä. Joskus se hiipii elämään hiljaisen oivalluksen kautta, melkein huomaamatta. Asiat, jotka ennen tuntuivat itsestään selviltä, saavat uuden merkityksen. Luonto puhuttelee jotenkin toisella tavalla, intuitio vahvistuu ja sydän tuntuu tietävän jotain, mitä järki ei osaa vielä selittää.

Henkinen herääminen on tuonut itselleni paljon iloa, ihmetystä, yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä huikeita oivalluksia. Toki kaikki uusi on herättänyt paljon kysymyksiä ja nostanut epävarmuudenkin tunteita pintaan. Mitä nämä kokemani asiat tarkoittavat? Mihin suuntaan minun pitäisi kulkea? Kiirehdinkö liikaa? Missä määrin oma egoni on ohjaksissa?

Olen sen verran oppinut kuitenkin, että kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse löytää vastauksia heti. Henkinen polku on kiemurainen eikä sitä ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa edetä. Mielelläni kuljen hitaasti tutkien ja uutta oppien, mutta monet asiat mm. intuitio on lähtenyt kehittymään ihan huikeaa vauhtia. Monet uudet, ihmeelliset asiat resonoivat vahvasti ja halu oppia ja kehittyä on valtava. Olenkin heittäytynyt ajan virtaan ajatellen, että asiat tapahtuvat juuri sillä vauhdilla ja tavalla, kuin on oikein. Luottamus universumin viisauteen ja rakkaiden henkioppaiden ja enkeleiden ohjaukseen on vahva. Asiat tapahtuvat minun korkeimmaksi parhaakseni.

Loppujen lopuksi henkisyydessä ja siihen liittyvissä periaatteissa ei omasta mielestäni ole kovinkaan monimutkaisista asioista kyse. Oman sydämensä kuuleminen, luonnon läheisyys ja arvostaminen sekä kiitollisuus ja luottamus siihen, että elämä kannattelee, ovat tärkeitä seikkoja sisäistää kenelle hyvänsä riippumatta siitä, minkä nimistä polkua astelee. Se, että näkee kauneutta ympärillään ja ennen kaikkea itsessään, kantaa jo pitkälle. Ehkä henkinen herääminen ei ole sitä, että meistä tulee jotenkin toisenlaisia ihmisiä. Se on enemmänkin palaamista lähemmäksi omaa itseämme, sen sielun kipinänsä äärelle, joka meissä kaikissa on olemassa.

Lempeyttä ja valoa sinunkin matkallesi 💖